○ • Freax • ○

Gennyfer oli kerennyt jo tappaa pari taulua, sekä yhdeltä veistokselta oli kadonnut pää, kun se oli lattialle kopahtanut. Ei se kovinkaan pahaa jälkeä ollut, mutta neitokainen oli hyvin varma siitä, että se saisi hienostomummon hermot pettämään. Muiden ärsyttäminen oli mukavaa, tosin siihen liittyi kai myös se, että blonditar itsekin närkästyi kovin helposti. Hiuksia haraistiin, sekä vilkaistiin ympärille. Ihmiset olivat suhteellisen normaalisti, mikäs heillä - ei ollut heidän talonsa. Kuitenkin monet juhlintansa välistä mulkoilivat neiti Reediä, sekä tuon muutamia ystäviä jotka notkuivat välillä mukana. Freaxilaisista kaikki kun eivät olleet yhtä hulttioita, vaan roikkui vain bileissä mukana. Jokaisessa kuitenkin asui sisällä pieni, pahansuopa demoni - niin hän tykkäsi asian muotoilla. Vilkaistiin pariin ihmiseen, sekä noita kohden käveltiin. Yhdeltä napattiin lasi kätösiin, virnistäen sekä leikkisästi poskelle taputtaen. Lasi käsissä hän lähti kävelemään, pienoinen hymy kasvoja koristamassa.

Yhdelle sohvalle istahdettiin, jalat nostettiin lasisen pöydän ylle. Vilkaistiin käsissä olevaan lasiin, sekä kurtistettiin hieman kulmia. Ilmeisesti shamppanjaa, yh, ei niinkään neidin mieleen. Sitä kuitenkin siemailtiin, sekä kapisteltiin jalkoja lasipöytää vasten. Kaikki mudat ja liat tipahtivat puhtaalle pöydälle, mikä täyttyi roskista. Genny nojaili sohvaan, ristien jalkansa, jotka hädin tuskin yltivät edes pöydälle. Naurahdettiin, sekä kaadettiin juomat sohvalle hymyn saattelemana.

"Ei, et sä oikeastaan. Suoraan sanottuna aika vittuuntuneelta", Jimmy totesi virnistäen ja kohautti rennosti olkiaan. Luultavasti kuka tahansa olisi. Tuon pienet pippalothan oltiin runneltu täysin jengin astuttua sisään. Kämppä oli tuhottu alakerran osalta täysin - luultavasti suurin osa koriste-esineitä oli pirstottu palasiksi ja erittäin kalliit taulut oltiin silvottu parhaimman mukaan. Silti Jonesista ajatus oli pelkästään hupaisa, vaikka tuo tiesi, että nainen joutuisi kuulemaan liudan huutoja - ei tämä tuntenut minkäänlaista myötätuntoa Courtneyta kohtaan. Eikä herraa pahemmin liikkuttaisi sekään, jos tuon vanhemmat nostaisivat syytteen, ei Jonesilla ollut mitään, mistä tuo erityisemmin joutuisi luopumaan, eikä tuolla ollut mahdollisuuksia maksaa minkäänlaisia korvauksiakaan. Mistä nuorukainen muka repisi rahoja kokoon? Aivan.

Miekkonen otti puukon taskustaan ja katsahti sen terään. Nuorukainen siristi hieman silmiään ja sipaisi jonkun pienen roskan pois kiiltävästä terästä. Punapää käänteli sitä vaaleissa käsissään ja hymähti hiljaa. Tottakai se oli terävä - teroitettu juurikin eilen. Ehkä sillä voisi hieman raapaista mennessään yläaulassa olevaan isoon tauluun pitkän viillon.
"Sä et tiedäkään, mihin mä kykenen", punapää virnisti ja vilkaisi toiseen tummilla silmillään. Totuushan oli, että nainen jokseenkin aliarvioi miekkosta, vaikkei silti pystynytkään ottamaan tuota itsestäänselvyyteenä.

Let's leave no words unspoken and save regrets for the broken.
Will you even look back when you think of me?
All I want is a place to call my own, to mend the hearts of everyone who feels alone.
Whoa, you know to keep your hopes up high and your head down low ~

"Sama se. Mä olen kaunis vittuuntuneenakin", totesi tuo hymyillen ja oikaisi mekkoaan. Tämän jälkeen kallistettiin päätä hieman ja hymähdettiin. Hmh, ilman muuta neito piti itseään hyvinkin kauniina? Mies tottakai voisi väittää vastaan mitä haluaisi - vaikka tuo haukkuisi Reeven ulkonäön alimpaan halvettiin, ei se musertaisi naista yhtään. Tämä lipaisi huuliaan hieman ja hymähti hiljaa. Neitokainen käänsi päänsä hetkeksi valkean oven suuntaan ja kuunteli alakerran ääniä. Välillä hiljaisempaa, välillä puhetta. Musiikki ainakin oli sammunut. Välillä kuului jokseenkni ivallista naurua - sitten ikävämpiä ääniä, kuten esimerkiksi juoman kaatumista lattialle ja matolle. Onneksi rahalla sai uusia huonekaluja. Koriste-esineet ja taulut tässä huolenaihe olivat, eivät niinkään sohva ja matot.

Neitokainen käänsi sitten katseensa takaisin mieheen - ja säpsähti melko näkyvästikin. Tuo pelkäsi oikeastaan puukkoja, aseita, kaikenlaisia veitsiä ja muita suunnattomasti. Ja varsinkin kun jotain noin terävää käsitteli punapää, lietsoi se pelkoa entistä enemmän. Courtney pureskeli huultaan ja katseli miehen käsissä olevaa puukkoa oikeasti peloissaan. Jimmyn seuraavat sanat vain lisäsivät pelkoa. Mitä muutakaan ne voisivat muka tarkoittaa? Tuo aikoisi selvästi tehdä Courtneylle jotain?
"Ähm.. Et koske muhun sillä..", tuo varoitti ja asteli muutamia askelia kauemmas miehestä. Ei kai neiti itselleen mitään voinut, jos sattui pelkäämään tuollaisia jokseenkin enemmän? Puukoilla (ja aseilla sun muilla) sai aivan liian pahaa jälkeä. Voisiko tuo mies olla muka niin vaarallinen? Courtney otti muutamia askelia oveaan kohten, jotta pääsisi livahtamaan karkuun, jos toinen kovin uhkaavaksi kävisi.

"Enhän mä tainnut toisinkaan väittää", Jones totesi ja väläytti pienen virneen naikkoselle. Ei mies niin idiootti ollut, että muuta väittäisi. Jos tuon mielestä nainen ei olisi kaunis, olisi tuo ehdottomasti sokea. Vaikka muuten Jims pystyisikin haukkua neitosta mielin määrin, ei tuo pahemmin pystynyt ulkonäköön kajoamaan. Tuskin nainenkaan pystyisi kauheasti valittamaan miehen ulkonäöstä - eihän vaatteita kuitenkaan edes laskettu tällaisessa mukaan. Tai mies itse ei ainakaan laskenut. Siltikään herra ei tosiaan alkanut ääneen ylistämään vaaleaverikön piirteitä - ehei, tuo varmasti tiesi ne jutut jo itsekin varsin hyvin.

Terä välkehteli heijastaen kattolampun säteitä miehen käännellessä puukkoa kädessään. Teräase slummeissa oli kätevä - ainakin jos joutui lähitaisteluihin. Muuten tuliase oli pakollinen. Oli Jimmylläkin yksi ase, mutta sitä käytettiin harvemmin. Mies ei ollut niitä, joka ampui ihmisiä kadulle ilman syytä. Liipasinta painettiin vain, jos oli oma henki kyseessä. Mies nosti tummat silmänsä naisen kasvoihin, joissa oleva ylimielinen säväys oli vaihtunut peloksi. Hah, mitä nyt? Luuliko tuo heitukka, että Jones tuhrisi veitsensä noin vain, kuin joku mielipuoli?
"Näytänkö mä siltä, että puukottaisin tollaista muijaa heti tilaisuuden tullen?" Jimmy kysyi ivallisesti hymyillen ja kallisti hieman päätään. Nopeasti toinen oli heikoksi vetäytynyt.. hmh. Miekkonen pyöritteli puukkoa tottuneesti vaaleassa kädessään ja lipaisi pikaisesti huuliaan.

If I leave, bet you'll wish I'd stayed
Make you regret all the things you said to me
You know that time can't help us now,
If I leave this, if I leave this way ~

"Et niin?", nainen mumisi. Kaiketi tuo olisi sanonut jotain muutakin, mutta neitosta edelleen pelotti tuo punahiuksisen herran teräase. Hoh. Ei Jimmy edes olisi voinut väittää vastaan, kun kyse oli Courtney Reeven kauneudesta. Kyllä nainen tiedosti ulkonäkönsä varsin hyvin itsekin, se oli selvää. Kyllä tuollakin nuorukaisella ulkonäköä oli, mutta sitä ei nyt ehditnyt pahemmin ihailla kun katseltiin vain tuon kätösessä olevaa terävää puukkoa. Nainen vain pystyi kuvitella, kuinka terävä tuo olisi. Mistä lie pelko johtui - ei Courtney edes koskaan ollut vahingossa viiltänyt sormeensa tai mitään muutakaan vastaavaa haaveria. Vaaleaverikkö tasoitti hengitystään hieman ja sai lopulta kasvonsa peruslukemille. Tuon miehen olisi nyt paras laittaa puukko visusti taskuun.

"Hmh, näytät?", nainen hymähti. Tai no ei välttämättä näyttänyt - mutta eihän tuon liikkeistä välttämättä tiennyt? Courtney lipaisi huuliaan hieman ja näpräili huoneensa ovenkahvaa hermostuneena. Yhm. Neitokainen oli pudonnut melkoisesti - hetki sitten tuo oli ollut hyvinkin itsevarma, mutta nyt pelkäsi oikeasti. No, sillehän ei toisaalta mitään edes voinut. Jokaisella oli muutamia heikkoja kohtia. Nainen sipaisi hiuksiaan pikaisesti ja vilkaisi ovenraosta aulan puolelle. Yläkerran aula oli sentään siistinä - mitä nyt yksi juoma kaatunut pöydälle, eikä se tosiaan maata kaatanut.
"Laita nyt se taskuus takasin - mä pyydän..", Courtney sanoi hymähtäen ja siristi silmiään.

"Hei, kulta - ota ihan rauhallisesti", mies hymyili ja silmäili toista. Ei nyt pieni puukko voinut saada naista noin kauhun valtaan. Herrahan ei ollut edes osoittanut terällä neitokaista, eikä tehnyt mitään siihen viittavaan, että aikoisi puukottaa toista. Jimmy silmäili sittemmin ympärilleen huoneessa ja hymähti hiljaa. Ei mies viitsinyt rikkoa nyt paikkoja, kun toinen oli niin peloissaan, hoho. Verhoille oltaisiin luultavasti tehty ainakin mukavaa jälkeä - ne roikkuivat niin otollisesti herrasen lähellä. Nyt nuorukaisella olisi oiva tilaisuus myös ottaa kauppatavaransa, mutta puukon kanssa homma ei toimisi samalla tavalla. Jones ei halunnut missään nimessä tehdä tilanteesta neitokaiselle suorasanaisesti uhkaavaa. Tuo sai toki käsittää asiat miten halusi.

"Ihanko oikeasti. Luuletko sä, että mä haluisin puukottaa sua?" punapää naurahti hiljaa hieman kysyvästi ja siristi hieman silmiään. Ei herra niin paljon toista vihaisi, että satuttaisi toista fyysisesti. Henkisesti kylläkin, mutta se kuului porukoiden väliseen vihanpitoon. Toisen uikuttaessa jotain puukon taskuun pistämisestä sai pitkänhuiskean miehen virnistämään. Hmh, ehkä herran pitäisikin tehdä niin. Vasta sitten kylläkin, kun neito tajuaisi, ettei Jimmyn aikomuksissa ollut satuttaa toista.

If I leave, bet you'll wish I'd stayed
Make you regret all the things you said to me
You know that time can't help us now,
If I leave this, if I leave this way ~

Courtney huokaisi hiljaa ja katseli maata. Tuo pureskeli huultaan ja vilkaisi sitten pikaisesti toisen silmiin ja kuunteli tuon piikitteleviä sanoja. Ähm.
"Kultasesi ei nyt ota rauhallisesti, ennen kun sä laitat ton puukon pois..", neitokainen hymähti hiljaa ja pyöritteli vaaleaa hiussuortuvaa sormenpäissään. Neiti Reeve siveli sormenpäillään hajamielisenä oven kahvaa ja vilkaisi aina välillä miehen kasvoihin. Toinen oli intoutunut tutkailemaan huoneen verhoja - hmh. Ehkä toisen tarkoituksena olikin hajottaa paikkoja puukon avulla? Rikkoa verhot, tyynyjä, ehkä pari taulua ja niin edlleen? Koska toisaalta, olisiko tuo mies muka oikeasti niin sairas että puukottaisi naista? Hmh. Pelätessä sitä tosin ajatteli kaikenlaista.

"Hmph. Okei, hyvä on.. Ehkä sä sitten et halua puukottaa mua..", nainen sanoi katse toisen silmissä ja kallisti hhieman päätään. Toinen saisi siltikin laittaa puukon taskuunsa - ihan vaikka sen vuoksi, ettei tuo sillä raatelisi paikkoja. Courtney lipaisi huuliaan ja jätti ovenkahvan hetkeksi rauhaan. Ei tuo enää niin hermostunut ollut. Oli mies vaikuttanut kuitenkin vakuuttavalta, joten kaiketi tuota täytyisi uskoa (ihme sinänsä). Courtney käännähti hetkeksi oven suuntaan ja kuikuili sieltä yläkerran aulaan. Hmh, kunnossa edelleen. Portaikkokin näytti hyvinvoivalta - kaikeksi onneksi.

Jimmy Jones naurahti hiljaa ja katsahti vielä puukkoonsa. Se oli ihan hieno yksilö, vaikkakin sen hankkiminen oli ollut hieman hankalampaa. Punapää oli varastanut sen kymmenen kesäisenä yhdeltä gangsterilta - tyhmä kun oli. Niiden miesten kanssa kun ei kannattanut pelleillä missään nimessä.
"Heti kun otti pienen terän esille, ni johan sä menit kalpeeks", punapää virnisti ja kokeili terän kärkeä huvittuneena. Miehen oli vaikea uskoa, että tuollaisella neitokaisella, joka oli kasvanut pumpulin seassa, olisi mitään traumoja aseisiin liittyen.

"En tosiaankaan, mullakin on omat rajani, tiedätkös..", Jones totesi ja tapitti toista tummilla silmillään. Ehkä nainen nyt vähän löysäisi, kun tajusi vihdoinkin, ettei herra ollut törkkäämässä tuohon puukkoa. Korkeintaan sitä käytettäisiin talon vandalisoimiseen ja tietenkin itsepuolustukseen, jos joku tulisi kadulla huutelemaan.
"No ehkä mä oon nyt kerrankin kiltti poika", nuorukainen sanoi virnistäen hieman ja tunki puukon takaisin taskussaan olevaan tuppoon. Ei tuo niin typerä ollut, että pitäisi puukkoa ilman minkäänlaista suojaa taskussaan.

While everyone around me says my last
days are looming overhead but just what the hell do
they think they know? My heads above the water
while they drown in the undertow

Courtney hymähti ääneti ja vilkaisi miehen kasvoihin. Toinen oli jotakin alkanut selostamaan naisen kalpeaksi menemisestä. Yhm, ei kai Courtney sentään täysin valkoiseksi ollut mennyt? Tuo vilkaisi pienestä pyöräestä peilistä itseään - se sattui olemaan sopivasti vastapäätä naista. Hmh, ehkä neito oli vain hieman mennyt vaaleammaksi, mutta ei tuo nyt järin kalpea ollut?
"Hmh - no mitä mun olis pitäny tehdä, kerta mä nyt taas kerran tein jotain, mikä ei miellytä?", hymähti naikkonen ja naurahti jokseenkin kuivasti. Naista alkoi jo jokseenkin tympäistä toisen kanssa väittely, ei sellaista jaksettu enää. Asia vain meni niin, että Jimmy vihasi Courtneyta, sekä toisinpäin, Courtney Jimmyä. Miksi he edes tuhlasivat aikaa toisiinsa?

"Kai se on uskottava - ja nyt kun tää juttu on selvillä, mene jo, jooko?..", pyysi neitokainen. Nainen kun itse mieluusti menisi tarkistamaan alakerran kunnon, eikä tulisi kuuloonkaan jättää toista yläkerran puolelle. Courtney vilkaisi toisen silmiin ja kohautti toiista kulmaansa hieman. Tosin, eipä se sinänsä olisi ihme, jos punapää heittäytyisi hankalaksi ja päättäisi jäädä huoneeseen asumaan. Ugh. Neitokaisella alkoi taas pikkuhiljaa täyttyä pinna, nyt kun oltiin selviydytty jo pelkotilasta.

"Kuule rakas, sähän miellytät mua kokoajan muutenkin", Jimmy huokaisi hymyillen ja isku neitokaiselle silmäänsä. Sinänsä miekkonen voisi jo lähteä - napata muutaman arvoesineen mukaansa ja kadota jengin kanssa yöhön ryyppäämään. Se kuulosti ihan kelvolliselta suunnitelmalta, naisen kanssa kun oltiin jo juteltu tovi. Itse asiassa jopa niin kauan, ettei punapää tiennyt enää lainkaan mitä kello oli. Pitkänhuiskea herra lipaisi pikaisesti huuliaan ja vilkaisi kellon suuntaan. No jaa, ehkä sitä tosiaan voisi lähteä.

"Ehkä mä voisin täst lähteäkin..", Jones totesi ja katsahti taasen vaaleaverikön kasvoihin. Tuo tietenkin paloi halusta päästä suremaan alakerran kuntoa, joten ehkä mies tuottaisi toiselle enemmän kärsimystä lähtemällä. Eipä talossa tainnut olla sen jälkeen enään ketään, kuka neitosta jaksaisi kuunnella. Freaxit taisivat olla ainoat jäljellä olevat ja nuo lähtisivät automaattisesti Jimin mukana.
"Onnea sulle jatkoon, sä tosiaan tarvitset sitä", punapää virnisti - kyllä tuo tiesi, ettei naikkosen vanhemmat ottaisi tätä asiaa kovinkaan huumorilla. Herra asteli ovelle väläyttäen pienen virneen Courtneylle, samalla sujauttaen viereiseltä tasolta pienen medaljongin hihaansa.

While everyone around me says my last
days are looming overhead but just what the hell do
they think they know? My heads above the water
while they drown in the undertow ~

Melodyn astellessa pois keittiöstä, huomasi hän tuttujen kasvojen pilkahtavan muutaman hienoston välistä. Ross työnsi nämä lellityt pois tieltään ja hypähti Gennyfer Reedin viereen sohvalle, laittaen hänkin jalat lasista pöytää vasten. Muutamat hienostot katsoivat naista paheksuvasti, etenkin nämä joita hän oli juuri tönäissyt. Melo virnisti näille nostaen viinapulloa "Kippis", hän sanoi ja otti kunnon kulauksen pullosta. Melody käänsi päänsä takaisin kohti Reediä. "Aika laimeet pippalot", hän marisi ja otti lisää juomaa pullosta. Tässäkin huoneessa oli jokaisessa kulmassa esillä jonkinlainen arvokas koristeesine. Tyypillisiä eliittejä, laittaa kaikki arvoesineet esille vain, jotta he saisivat leveillä näillä. Tätä Melody ei voinut sietää. Tosin muutamia esineitä katsellessa levisi naisenkin huulille pakosti pieni virne. Olivat Freaxit jo nähtävästi ehtineet hieman jättää jälkiään, sillä ainakin yhdeltä patsaalta puuttui pää ja muutamalle oli ilmestyneet ylimääräisiä viiksiä, jotka oli piirretty mustalla tussilla.


Hento virnistys kasvoillaan neiti Ross katsooi Gennyferin kädessä olevaa lasia. "Mitä litkua sä juot?", nainen kysyi hieman hämmentyneenä nostaen kulmiansa kysyvästi. Luultavasti jonkin laista shamppanjaa, siltä se ainakin tämän naisen silmiin näytti, mutta ei hän osannut olla varma. Eihän Melody tienny paljoakaan näiden hienostojen erikois juomista. Itsekin joi mitä milloinkin, riippuen täysin siitä, että mitä saisi jostain kähvellettyä tai vaivaisilla rahoillaan hankittua. Oikeastaan ei tätä edes kiinnostanut nuo hienostojen juomat, mitä hän nyt oli silloin tällöin erilaisia shamppajoita maistanut,yh, ei hänen makuunsa niinkään.

"Voi kuule, ihanaa että mä olen mieliksi sulle koko ajan, rakkaani..", nainen hymyili toiselle ja kallisti hieman päätään. Ärh. Courtney haraisi vaaleaa hiuskuontaloaan ja hymähti sittemmin tympääntyneenä. Mies totisesti voisi kerätä joukkionsa ja häipyä talosta - naisella olisi ainakin aikaa siivota. Tai no, sekin toisaalta voitaisiin jättää Reeven perheen taloudenhoitajalle, joka palaisi aikaisin aamulla takaisin. Hmph. Ehkä vaaleaverikön pitäisi silti siivota suurimmat sotkut. Kuten lasinsirpaleet, kaatuneet juomat ja niin edelleen. Valitettavasti pilaantuneet huonekalut täytyisi jättää esille ja odottaa, että rakas äiti, rouva Reeve menisi jonkun suunnittelijan luokse tilaamaan uudet. Hmph.

"Joo, ehkä sä tosiaan voisit", nyökkäsi neitokainen toiselle ja hymähti. Tämän jälkeen tuo hymähti hiljaa miehen viimeisille sanoille. Yh, no onnea tosiaan Courtney tarvitsikin huomisesta selviytymisessä. Neitokainen katseli kenkiään jokseenkin allapäin ja hymähti. Tuo päästi hiljaisen huokauksen huuliensa lävitse ja kohotti sitten katseensa mieheen - tosin tuo oli jo kadonnut ovelle. Courtney tarkisteli huonettaan hiljaisena. Ainakaan mies ei ollut tuhonnut mitään, tai vienyt mitään näkyvää (... niinhän sitä luulisi). Neiti Reeve tassutteli itsekin ovelle ja sulki huoneensa oven perässään. Naista ei huvittanut juurikaan mennä alakertaan, sillä näky ei miellyttäisi. Tuo vaaleaverikkö hymähti sittemmin ja otti muutamia askelia portaissa, kunnes saapui alakertaan. Neitokainen ei kirjaimellisesti saanut sanaa suustaan - ainuttakaan. Tuo puristi portaikon kaidetta enemmän tai vähemmän (tässä tapauksessa enemmän) vihaisena ja pureskeli alahuultaan. Homma oli selvä - huomisesta Reeve ei selviäisi hengissä. Nainen istahti portaille ja katseli lattiaa hiljaisena, sitten vilkaisi pikaisesti ympärilleen. Kolme taulua oli poissa, koriste-esineitä oli tuhottu (luojan kiitos ei kaikkia), sohva pilalla, samoin matot.

Jimmy asteli yläaulaan ja veti taasen puukon taskustaan. Se ruma ja kuitenkin niin suurikokoinen taulu viillettiin mennessä pieni virne huulilla ja puukko tungettiin takaisin tuppeensa. Punahiuksinen mies asteli portaat alas ja tönäisi sen jo hieman herran ansiosta säröillä olevan lasikaapin kokonaan lattialle. Ups. Nuorukainen sai taas tilaa itselleen kävellessään peremmälle olohuoneeseen ja huomasikin valkoiselle seinälle sprayatun tekstin. Oikein hyvä. Muutenkin koko olohuone oli ajettu katastrofaaliseen kuntoon. Kalliit, valkoiset huonekalut oltiin sotkettu punaisella boolilla ja koriste-esineitä oli pirstottu ympäri huonetta. Muutama oltiin sentään jätetty rauhaan, ettei paikka olisi ihan maan tasalle ajetunnäköinen (vaikka se sitä oikeastaan olikin). Verhot oltiin joko revitty tai vedetty alas ja kokonaisnäkymä huoneesta ei tosiaan ollut viehättävä.

Tutut neitokaiset bongattiin sohvalta istuskelemasta ja ilmeisesti siemailemasta jotakin erittäin litkuisannäköistä juomista - toisaalta näista bileistä ei kovin vahvaa alkoholia saanutkaan. Silti shamppanja saattoi olla vähän mauton veto Freaxiläiseltä. Kyseessä kun ei kuutenkaan tainnut olla paikallisen viinakaupan halvin sortti, vaan luultavasti joku kallis Euroopasta tuotu (niin kuin kaikki muukin koko kämpässä). Miksi piti tuhlata niin paljon rahaa johonkin juomaan, jossa prosentteja ei todellakaan ollut tarpeeksi ja maku oli siksi niin laimea?
"Meiän pitäis vähän niinku poistua nyt täältä. Kai teil on vahvimmat jossain laukuis tai jotain?" Jones hymyili kaksikolle ja kallisti hieman päätään. Miekkonen kun ei paljon pulloja pystynyt kanniskelemaan - naisilla oli sentään aina käsilaukut mukanaan. Tai useimmiten.

It's the danger in starting a fire,
you'll never know how many bridges you'll burn ~

Gennyfer vilkaisi tummahipiäiseen tuttavaansa, hymähtäen. Tehtiin hieman tilaa, jotta tuo mahtui istumaan - eli painauduttiin tiukasti käsinojaa vasten. Tuo vilkaisi lasia, joka pian oltiin heitetty lattialle. Hiuksia haraistiin, sekä katseltiin karmaisevaa näkymää. Ihme kyllä, ihmiset juhlivat vielä hyvinkin rajusti, tai miten he nyt hienostolaisina kykenivät. Freaxien bileet olivat selkeästikin, hmm, kiintoisammat sekä rajummat. Siitä neitokainen piti, oikein paljon. Sittemmin Genny käänsi katseensa Jimmyyn, suoristaen hienoisesti selkäänsä. Muita ihmisiä vilkaistiin, tarkkailtiiin - mutta takaisin päin tuleva katse näytti mulkoilulta. Vihersilmät kuitenkin käännettiin takaisin Jimsiin, toinen suupieli koholla. Milloinkas blondilla ei olisi edes pientäkään hymyä huulillaan, sellaista päivää sai kyllä odottaa.

Gennyfer vilkaisi kelloa, sitten Melodya ja sitten siirsi katseensa Jimmyyn. Pienoisesti nyökättiin, sekä noustiin seisomaan. Suoristeltiin hupparia, sekä potkittiin kenkää maata vasten, jotta saataisiin se pysymään paremmin jaloissa. Eivät kengät nimittäin alunperin olleet hänen, ne oltiin varastettu joltakin jätkältä, kenen kanssa oli ollut säätöä. Häneltä kun oltiin otettu kaikki vaatteet mukaan, sekä lähdetty livohkaan - katalaa.
- Mm, mulla on pari pulloa, löyty jostain kaapista, Genny myhäili sekä haraisi vaaleita kutrejaan.
- Onks joku soittan poliisit? kysäistiin samalla, kun tuimasti annettiin katseen kierrellä lähes jokaisessa vieraassa.

Courtney Reeve nielaisi hiljaa ja nousi portaikolta seisomaan. Tuo katseli käytävällä olevia tauluja. Muutama jäljellä, osa puuttui. Neitokainen näpräili mekkonsa helmaa ja ynähti hiljaa. Juuri yksi kauneimmista puuttui. Tämä nojautui seinään hetkeksi, jonka jälkeen vilkaistiin olohuoneen puolelle. Kaksi naista istuskeli sohvalla, jalat nostettuna lasipöydälle. Kauempaa kuului kamala särähdys - jokin lasinen taas maassa siis. Äänestä päätellen hyvinkin raskas, hylly mitä ilmeisimmin. Nainen ei jaksaanut välittää enää niinkään itsestäänselvistä huonekaluista - koristeet ja taulut huolettivat niin paljon enemmän. Nainen asteli hitain askelin olohuoneeseen ja huokaisi hiljaa. Tuo ei kiinnittänyt minkään näköistä huomiota punapäähän ja tuon kahteen opetuslapseen, nuo eivät kiinnostaneet nyt millään saraa. Courtney katseli kaaosta huultaan purren ja silmäili etenkin tasoa, josta suurin osa koriste-esineistä oli maassa (rikkinäisenä toki). Kolme naiselle tärkeistä esineistä oli poissa. Juurikin sellaisia, joihin liittyi kaikenlaista muistoa. Se sai naisen murtumaan. Tuo koetteli tasata hengitystään ja sipsutti nopein askelin keittiön puolelle. Nuo Freaxit kun missään nimessä eivät saaneet nähdä mitään Courtneyn alakuloon tai musertumiseen liittyvää. Nainen pyyhkäisi nopeasti silmäkulmiaan ja poskeaan. Oliko tuon pakko tunteilla juuri nyt? Hmh. Tällaiset asiat vain saivat tähän tilaan. Ei neito itkenyt kallista kristallia, vaan sitä, mitä kaikkea niihin tavaroihin oli liittynyt. Eri muistoja. Samalla tuo vaaleahipiäinen penkoi jostain kaapin perukoilta itselleen juotavaa. Sopivan pullon osuttua käteen, se avattiin ja siitä otettiin muutamia kulauksia. Mikäli nuo hippiäiset vielä olisivat olohuoneessa kun Courtney sinne astelisi, ei neito lupaisi pidättäytyä väkivallasta.

Jimmy silmäili kahta neitokaista sohvalla ja sipaisi punaisia suortuvia pois silmiensä edestä. Neitokaiset näyttivät aika tavallisilta - eivät niinkään slummilaisilta. Toisaalta Gennyhän ei periaatteessa edes ollut slummista, joten se selitti jotakin. Freaxissa kaikki jäsenet olivat hamasta alusta lähtien ollut alaluokkaa, mutta silloin tällöin jengiin eksyi pari keskiluokkalaistakin, jotka halusivat kapinoida jotain vastaan. Pitkänhuiskean miehen katse käväisi parissa lähellä oleskelevassa nuoressa neitokaisessa, jotka alkoivat olla jo kevyessä hiprakassa. Kaiketi sellaiseen tilaan pääsi, kun joi litroittain tarjolla olevia sokerilitkuja. Suhteellisen säälittävää Jonesin mielestä.

"Ahm, no mä käyn viel kattoos tuol keittiös, jos sielt löytyis jotain ottamisen arvosta viel. Sit voidaan lähtee", Jims totesi ja vilkaisi keittiön suuntaan. Ehkäpä siellä olisi vielä pari avaamatonta pulloa, jotka kelpaisivat. Nekin voisi myydä eteenpäin, jos prosenttimäärä miellyttäisi.
"Ei mun tietääkseni, mut en mä oo ollu tääl alakerrassa pitkään aikaan", punapää naurahti ja käännähti sittemmin. Nuorukainen tassutteli keittiöön ja lipaisi pikaisesti huuliaan. Tuon katse iskostui tietenkin automaattisesti pulloihin, joten huoneessa olevaa naikkosta ei luontaisesti huomattu. Jones vihelteli hiljaa jotain simppeliä melodiaa ja käänteli pulloja nähdäkseen etiketit. Ei kai kaikkia vahvimpia oltu vielä viety?

It's the danger in starting a fire,
you'll never know how many bridges you'll burn ~

Courtney lipitti hyvinkin tahdikkaasti lasipullon sisältöä sisäänsä ja pyyhkäisi muutaman kerran poskeaan. Neitokainen oli istahtanut keittiötasoa vasten nojailemaan, potkaissut kengät jalastaan ja sitä rataa. Ymh. Vaaleaverikkö huokasisi hiljaa ja katseli pullon etikettiä hetken aikaa, ennen kuin hörppäsi siitä taas lisää. Ymh. Kovin vahvaa se ainakin oli, eikä edes kovinkaan hyvää. Jotain oli vain pakko saada huuhdottua kurkusta alas, joten tämä ajoi asian vallan hyvin suurehkon prosenttimäärän ansiosta. Neitokainen säpsähti hiljaa kuullessaan vihellystä pöydän liepeiltä. Nainen pyyhki nopeasti silmiään ja suoristi mekkoaan. Pullosta otettiin uusi hörppy ja vilkaistiin mieheen. Mitä tuo nyt vielä halusi?

Nainen kampesi itsensä ylös maasta ja otti pullon käsiinsä. Yksi kulaus otettiin ennen kuin se laskettiin pieneksi hetkeksi tasolle odottelemaan.
"Jätä ihan suosiolla ne pullot nyt siihen, ja lähde", nainen totesi toiselle jokseenkin väsyneellä äänellä ja huokaisi hiljaa. Tuo piti katseensa jokseenkin maan tasolla ja tapitti likaista mattoa hiljaa.
"Käskytä myös ne sohvalle juurtuneet huorat muualle...", totesi Courtney ja lipaisi huuliaan.

Melody katseli edelleen hyvin tyytyväisenä ympärilleen, mikään ei ollut enää nii kuin tullessa. Tosin muutama hassu koristeoli jätetty rauhaan. Freaxilaiset olivat tosiaan saaneet taas ihan mukavan näköistä jälkeä aikaan. Vieressä istuva Gennyfer teki hänelle tilaaa sohvalla siirtyen hieman sivummalle. Melody potki suhteellisen hennosti kantapäällään lasista sohvapöytää, johon syntyii pieniä säröjä ja loppujen lopusi lasi räsähti pirstaleiksi. Muutamat hienostot käänsivät katseitaan naisia kohti ja antoivat vihaisia katseita. Mel virnisti ilkikurisesti ja laittoi naamalleen niin sanotun "hups"-ilmeen.

Pian pää käännettiinkin juuri paikalle tullutta pitkää punapäistä Jimmyä kohti. "Kyllä mulla pari pulloa on taskussa, mutta käy toki kattomassa keittiöstä", Melody hymähti ja nosti hieman kulmiaan. Jimmyn lähdettyä kohti keittiötä, tarkkaili tämä tummahko nainen vielä hetken Freaxin aikaan saamia tuhoja. Edelleen tyytyväisenä hän nousi sohvalta ja suunnisti punapään perässä keittiöön. Juuri ennen kuin Melody astui tähän huoneeseen, kuuli hän erään hinosto neidin puhuvan hänestä ja Gennyferistä, huora nimitystä käyttäen. Naisen kasvoille levisi huvittunut ilme ja hän nojautui keittiön oven pieleen. "Sinuna en menis mua tai muitakaan Freaxiläisiä yhtään huorittelemaan", tämä sanoi nostaen katseensa lattiasta neiti Reeveen. Hänen katseensa oli samanaikaisesti ilkeänvihainen ja huvittunut. Juuri tuollaiset hienostot saivat inhon heräämään Rossin kehossa.