○ • Freax • ○

Punahiuksinen mies kallisti hieman päätään huvittuneena toisen rimpuillessa epätoivoisena ja sähistessä herralle. Ei mies mitään aikoisi - ei tuo kajoaisi neitoon. Se mikä ei ollut vapaaehtoista, ei tosiaan kuulunut nuorukaisen tapoihin. Naista katseltiin tummilla silmillä ja koitettiin saada jotain selvää toisen järjenjuoksusta. Neiti oli jopa hupaisa ollessaan niin hätääntynyt - okei, olihan Jones juuri tuhonnut paikkoja kelvollisesti, mutta ei tuo ollut missään kohtaan käyttäytynyt erityisen väkivaltaisesti.
"Pelkäätkö sä mua?" Jimmy naurahti ja kohotti hieman kulmiaan huvittuneena. Toinen kun näytti jotenkin pelokkaaltakin kaiken sen järkytyksensä seassa.

"Ei mulla ole syytä poistua vielä", herra totesi lyhyesti ja kohautti olkiaan rennosti. Tuo antoi katseensa vaeltaa taasen huoneessa - hmh, missä esineessä pystyi muka olemaan niin paljon tunnearvoa, että maailma kaatuisi, jos se katoaisi tai menisi rikki. Vaikka punapään nahkatakki poltettaisiin roviolla, kyllä tuo siitä selviäisi. Olisihan se valtava isku vasten kasvoja, koska takki oli ainoa todiste isästä, joka ehkä eli jossain päin Pohjois-Amerikkaa, mutta se oli sinällään myös juuri siksi heikko kohta miehelle. Ja heikkoja kohtiahan välteltiin, kuin ruttoa.
"Kaikil meil on omat sairaat nautintomme", Jimmy virnisti ja hellitti otteensa naisesta, tunkien sittemmin kädet takkinsa taskuihin.

Neiti Reeve ynähti hiljaa ja katseli maata. Tuolla ei ollut juurikaan suurta halua katsella toisen kasvoihin - ne kun näyttivät niin voitonriemuisilta sen vuoksi, kun Jimmy joukkioineen oli saanut tuhottua Reeven perheen taloa. Vaaleahiuksinen, siropiirteinen neiti koetti vielä kertaalleen saada ranteitaan pois toisen otteesta, mutta turhaan. Kaiketi oli aivan yhtä tyhjän kanssa koettaa rimpuilla johonkin suuntaan - ei se tulosta tuottanut sitten mihinkään suuntaan. Courtney Sara Cadence vilkaisi pikaisesti punapään kasvoihin tuon avatessa suunsa. Ai että pelkäsikö neitokainen Jimmyä? Noh, itseasiassa juuri nyt hieman. Sitä nyt ei kuitenkaan miekkoselle tarvinnut myöntää.
"En... Lopeta nyt toi kyselemeninen ja irrota ottees..", ärähti nainen toiselle Neitokaisen olisi niin kovin tehnyt mieli terävällä piikkikorolla survaista toista pohkeeseen, jonka jälkeen polvella pamauttaa. Mutta vaikka kuinka turhamainen, ilkeä ja kylmä tuo nainen oli, ei tuo väkivaltainen ollut kenellekään.
"Vaikka kyllä mä ymmärrän että susta on kiva pidellä mua tässä lähellä. Ihmekös et sä mun huoneeseen halusitki.. Hmh, aika paha paljastus", nainen irvaili toiselle ja kallisti päätään.

Kaikeksi onneksi mies hetken kuluttua irrotti otteensa ja Courtney vilkaisi ranteisiinsa, yhm.
"No sulla tosiaan on syy poistua - täällä ei ole sulle mitään", neiti mumisi ja asteli laittamaan valokuvat lukolliseen laatikkoon. Niitä kuvia ei tuo katsellut - ja vielä vähemmän tuo ne ryöväisi. Neiti Reeve pureskeli huultaan ja huokaisi. Koko kämppä oli hujan hajan, ja neitoa odottaisi hirveät huudot. Tuo huokaisi hivenen epätoivoisena ja istahti hetkiseksi sängylleen hengitystään tasoittamaan. Hetkeksi kasvot haudattiin kämmeniin nojailemaan ja huokaistiin. Yhm. Nyt olisi keksittävä jotain sitten, mitä vanhemmile sepustaa.

Melody Nathalie Ross suoristeli ruskeaa hiussuortuvaansa ja siirsi sen pois silmiensä tieltä. Nainen oli juuri aukonut päätään jollekkin pienelle hukkapätkälle, joka juoksi kulman takaa Melodyä päin. Hän oli juurin päässyt eroon vanhasta kälättävästä mummosta, joka koetti joka viikko opettaa häntä hyville tavoille ja elämään kuten kunnon kansalainen. Melin päivä oli jo muutenkin ollut täynnä erilaisa rasitteita, eivätkä jäkättävät mummot taikka ärsyttävät pikku kakarat parantaneet hänen päiväänsä lainkaan. Koko aamupäivä oltiin saatu kuunnella hienosto pentujen levveilyä heidän illan upeista juhlista. Käytävillä ei muusta puhutukkaan ja se aiheutti Melodylle päänsärkyä.

Saatuan pojan pois tieltään, Melo jatkoi matkaansa. Hän oli matkalla kohti lellittyjen juhlia, sinne olisi tarkoitus päästä kuokkimaan. Monet vastaan tulijat katsoivat Melodyä äkäisesti ja ottivat paremman otteen laukuistaan. He kaikki pelkäsivät, että Melo näpistäisi heidän tavaransa, ei olisi ensimmäinen kerta. "Pöö", nainen sanoi eräälle hintelälle naiselle joka jotui täydelliseen paniikkin nähdessään tämän. Ruipelo säikähti ja lähti kiljuen karkuun. Melody hymähti itsekseen ja laittoi kätensä housujen taskuun. Päällään tällä oli hieman ränsistyneet farkut ja löysähkö paita, jonka päälle hän oli laittanut värikkään hupparin. Lähes kaikkien vaatteiden värit olivat haalistuneet ja vaatteet muutenkin kulahtaneet, mutta Melody ei välittänyt.

Hän oli kävellyt jo hyvän matkaa kun alkoi kuulla sekavaa puheen sorinaa, joka koveni aina hänen kävellessään eteenpäin. Lopulta hän näkikin jo juhla paikan. "Selvästi niitten hienosto pentujen juhlat, mitä lässy musiikkia tuolki soitetaan", Melody tuhahti nostaen samalla huppunsa päähän. Hän käveli ovelle muutaman lellityn ohi ja sylkäisi niistä yhden kengälle, "Oho sori, oli tarkotus".

//fanipala, freaxit liikkus yhes tonne paikal. sovitaa nyt vaiks, et sun hahmo oli myöhäs.


"Mmh, tottakai. Mä oon heikkona tollasiin hienostoämmiin", punapää virnisti. Herran ensimäisenä ajatuksena ei tosiaankaan ollut ollut se, että tuo olisi päässyt tempaisemaan neiti Reeveä missään vaiheessa. Ei herra edes oikeastaan haluaisi - toista inhottiin kuitenkin suurissa määrin sillä käsittämättömällä tavalla.
"Mut teikäläiset on sen verran naurettavia pihtareita, että ehkei mua sittenkään huvita", Jones heitti vino hymy huulillaan. Oli tuon luokse monestikin eksynyt vähän yläkastisempaakin seuraa kuitenkin, eivätkä nuo luonnollisesti ollet niin helppoja, kuin alempikastiset neitokaiset.

"Eikö tosiaan?" Jimmy naurahti toisen viedessä joitakin kuvia laatikkoon. Ei miekkosta kiinnostaneet naisen otokset pätkääkään, vaikka ne saattoivat olla juuri se, mistä Courtney välitti. Ei punapääkään tunteeton ollut, vaikka tuo sai sitä usein kuulla. Kyllä tuokin osasi välittää ja tuokin musertui välillä henkisesti. Tunteita ei vain näytetty muille - taito sekin. Slummi opetti kovaksi, heikoimmathan eivät tunnetusti pärjänneet. Jos punapää olisi vain tunteileva pikkupoika, saisi tuo luodin kalloonsa automaattisesti. Ei narkkaireiden ja gangstereiden mielenliikkeistä ottanut juurikaan selvää kuitenkaan. Jones asteli ympärilleen huoneessa ja silmäili hyllyillä lepääviä tavaroita. Jos noita myisi kadulla suhteellisen halpaankin hintaan, saisi punapää itselleen ja äidilleen ruokaa ainakin viikoksi. Se olisi paljon, hyvin paljon. Ruokaa jokaisena päivänä ja vielä ihan kunnolla.

"Ihana kuulla..", neiti pyöräytti silmiään ja veti ivallisen hymyn huulilleen. Tuo huokaisi hiljaa ja kallisti päätään. Mies tosissaan voisi hilata itsensä nyt jonneki muualle, sillä tuota ei jakseltu katsella enää kovinkaan kauaa. Naisella kiehui jo sen verran sopivasti. Toisen lauseelle oli pakko naurahtaa - sen verran huvittava se oli ollut.
"Tai sit slummipoika ei pääse lämmittämään ku helppojen naisten sänkyjä... Vähän kehut niiden silmiä ni joha ne on sääret auki? Aika kurjaa, eiks miehet yleensä haluu naisen jossa olis edes vähän haastetta..", hymyili Courtney jokseenkin ivallisesti ja kallisti päätään. Neitokaista itseasiassa ei kovinkaan pihtariksi voinut sanoa - tuo kun kännipäissään oli löytänyt itsensä usein vaikka kenen vierestä. Hmh, eikä niistä siis sen enempää. Joukkoon toki oli mahtunut muutamia alempiluokkaisiakin ihmisiä, ja siksi niistä reissuista vaiettiin hyvinkin - myös läheisille ystäville. Ei tämä silti tosiaan aivan kenelle tahansa jaellut - ei Courtney täysin idiootti ollut. Naikkonen haroi vaaleita hiuksiaan ja lipaisi huuliaan. Tuo nousi sängyltään ja silmäili tarkkana miekkosta - ettei vain takin sisään sujahtaisi mitään sinne kuulumatonta.

"No itseasiassa ei? Vai näätkö sä täällä jotain, mikä kuluu sulle? Öö, et..", neito huokaisi hiljaa ja osoitti sitten ovea. Se olisi mieluusti yhteistyötä tuon miehen kanssa tekevä kapistus. Ovesta ulos, rappuset alas, ja toisesta ovesta ulos. Melko helppoa sinänsä.
"Mene nyt jo oikeesti", tuo hymähti ja nojasi vaatekaappinsa oveen. Kylpyhuoneen ovella henkarissa roikkunut mekko oli toki laitettu jo kaappiin piiloon. Vaatteisiin ei tuo punapää saanut kadota kynnepäälläkään. Varsinkaan siihen yksilöön. Neitosen äiti sen oli silmäterälleen teettänyt Lissabonissa vuosi sitten. Kalliista kankaasta tehty maitokahvin värinen mekko, jossa yksityiskohtia ja strasseja enemmän kuin laki sallikaan.

//Oho. Ois pitäny varmaan lukasta noi Mutta joo se myöhästys sen mummon takia (:

Melody käveli tyynesti hienostojen ohitse ja lähti etsimään talosta jotain vahvempaa juotavaa. Hän katseli taloa jokapuolelta ja pyöritteli taas päätään. "Tä on niin yliarvostettua", Mel marisi inhottavaan sävyyn. Muutamien hienosto herrojen ja neitien paidat saattoivat hieman kastua, sillä Melody piti heidän tönimisestään juuri kun he olivat ottamassa kulausta laseistaan.

Tyytyväne hymy kasvoillaan Mel jatkoi matkaansa ja päätyikin lopulta keittiöön, josta hän viimein löysi juotavaa. Kiusallaan nainen kaatoi muutaman pullon sisällön viemäristä alas, tarkistettuaan ensin, ettei pullo sisältäisi mitään mikä olisi juomisen arvoista. Muutama pullo saattoi samalla hetkellä livahtaa Melon omiinkin taskuihin. Brunette maistoi jokaisen pullon sisältöä ja jäi katselemaan keittiötä. "Joillain ihmisillä on liikaa rahaa tuhlattavaksi", sanoi Melo ja porasi katseensa muutamiin huonekaluihin, jotka näyttivät erittäin arvokkailta.

Jimmyn kasvoilla komeili vino hymy tuon katsellessa neitokaisen kasvoja. Naista ärsytti punapään läsnäolo suuresti ja kai tuota harmitti myös se, että pitkänhuiskea mies oli tuhonnut tämän perheen kallista asuntoa. Mitäs oli huudellut bileistään ja hehkuttanut niistä viimeiset kaksi viikkoa? Eikö se ollut kuitenkin ilmiselvää, että joku kuokkisi? Tottakai tuollaiset lapset osasivatkin olla niin sinisilmäisiä. Ei nuo tienneet, millaista oli oikeasti elää siinä kamalassa tosi maailmassa. Eikä ihme. Olivathan nuo kasvaneet sellaisessa ympäristössä, jossa liki miljoonaomaisuus oli normaalia, suorastaan pakollista. Noille oli maailmanloppu, jos vaate ei ollut juuri sitä tiettyä merkkiä, jota tuotiin Euroopasta tilaustyönä. Jones oli tyytyväinen jos sai varastettua jostain normaalista vaateketjusta itselleen uuden hupparin.
"No en mä ikävä kyllä koske mihinkään horoihin, jotka tyrkyttää itseään", Jones irvisti. Ehei, piti tuon hieman saada lahjojaan käyttää kun naisista oli kyse. Eikä mies muutenkaan kehen tahansa koskenut. Ei tuo niin epätoivoinen ollut sentään, vaikka slummissa asuikin.
"Esimerkiks se sun ihana ystäväs.. mikäs sen nimi nyt olikaan? Chelsea Paige? Jep, se oli ihan kelpo", punapää sanoi hieman hymyillen ja haraisi hiuksiaan. Kyseinen neito oli tietenkin kieltänyt koko tapahtuman, vaikka asiasta oltiin juoruiltu käytävillä aika pitkäänkin.

"Eihän nää varsinaisesti kuulu mulle, mut mä saisin näil vaiks ruokaa ostettuu. Tieks - mullakin on joskus nälkä", Jimmy naurahti ja silmäili taasen esineitä. Tosiaan. Koulussa sitä voitiin varastaa jonkun fuksinörtin pöperöt, mutta ei niistä riemu ratkennut. Tietenkin miehen piti myös ruokkia äitiparkansa, joka sai viinansa mitä merkillisemmistä paikoista. Punapää ei itseasiassa oikeastaan tiennyt miten, mutta joka päivä tuolla oli pulloja ympärillään - tyhjinä luonnollisesti. Ruoka ei kylläkään pysynyt kauaa pienen naisen sisällä, mutta se nyt oli sivuseikka.
"Eeen mä nyt ihan vielä jaksa lähteä", Jones virnisti ja tuon katse kiinnittyi pieneen kullanväriseen koriste-esineeseen, josta taatusti saisi kadulla kelpo hinnan. Mies voisi myydä sen sille yhdelle paikalliselle miehelle, joka keräili erilaista arvoroinaa. Tuo yleensä pyysi ihan reilun hinnankin.. Hmh.

Everybody's out to get me,
Any moment could be my last.
This is me,
You can take it or leave it.
Right or wrong I will stand on my own two feet.
'Cuz no-one can understand,
I just cant be tied down.
Nothing comes between me and my plans ~

Courtney nojaili vaatekaappinsa oveen ja katseli miekkosen selkää. Tuo taisi enemmän tai vähemmän innokkaana tutkia hyllykön päällä olevia koriste-esineitä. Tosin ikään kuin vaaleaverikkö ei huomaisi, jos sieltä jotain katoaisi? Tottakai tuo huomaisi varsin selkeästi. Tuo vaihtoi painoaan jalalta toiselle hieman kärsimättömänä ja silmäili hetken aikaa kenkiensä kärkiä. Katse kohosi sittemmin punapäähän tuon selittäessä jotain horoista - yh.
"Ai, mä kun ajattelin et siellä slummeilla liikkuis niitä ihan reilusti. Silleen että riittää varmasti tietkö useampikin nainen yhelle miehelle..", naurahti Reeve kuivasti ja kohotti toista kulmaansa. No eikös se nyt sinänsä olisi aivan luonnollinen näky jollekin slummille? Katuhoroja oikealla ja vasemmalla, kulman takana ja edessä
"Ai että sä Chelsean kanssa? Hmh, mä en valitettavasti usko tota.. Ikävää jos sun pitää kehitellä jotain satuja", hymyili neitokainen hiuksiaan sipaisten ja pyöräytti sitten silmiään. Chelsea Paige alentuisi tuollaiseen alamaailman herraseen? Ehei koskaan, kyllähän Courtney Reeve ystävänsä tunsi hyvin. Blondi käveli huoneessaan jokseenkin turhautuneena ja vilkaisi itseään sitten pikaisesti peilistä ja suoristi mekkosensa asentoa.

"Voi.. Mua ihan alkaa harmittaa. Mut tiedätkö, hanki ruokas mistä hyvänsä - mut et meidän perheen omaisuuden avulla..", hymähti Reeve ja pyöritteli vaaleaa hiussuortuvaa sormenpäissään hetken aikaa. Hmh, tottakai tuollaisista koriste-esineistä maksettaisiin hyvin, se nyt oli selvää. Mutta eihän se silti sitä tarkoittanut, että tuo nuorukainen niitä veisi minnekänä hämäräpiireihin myytäväksi.
"Lähde nyt vaan - ja vie samalla sun ihanat ystävät täältä mennessäs.. Te ootte ihan tarpeeks tuhonnu tätä kämppää jo", neitokainen mumisi itsekseen ja katseli huoneensa pörröistä luonnonvaaleaa mattoa. Tosin tuskin tuo lause hetkautti miestä suuntaan eikä toiseen. Ei ollut kyseessä tuon miehen kämppä. Ja oltiinhan sekin jo todettu, ettei nuorukaisella tunteita ollut mitään kohtaan.

Jimmy koppasi esiin maidonvalkeaan kätöseensä ja tutkaili sitä lähempää. Kyllä - suhteellisen arvokas. Tai no, mikä tällaisessa huoneessa ei muka olisi arvokasta? Rahaa jäisi kuitenkin myymisen jälkeen varmaan röökiin ja velkojen maksamiseen. Toisaalta ei tuolta oltu moneen vuoteen koitettu niitä enään periä, joten ehkä rahaa jäisi röökin lisäksi johonkin muuhunkin. Esine laskettiin takaisin tasolleen. Mies sujauttaisi sen myöhemmin hihaansa. Kun oltiin varasteltu 7-vuotiaasta asti, taidot alkoivat olla jokseenkin korkealla varastamisenkin suhteen. Mikään pikku taskuvaras punapää ei kylläkään ollut - mitä nyt saattoi välillä turisteilta napata mukaansa.
"..Sä et oo varmaan koskaan edes nähny slummia, joten sinuna en edes yrittäis päteä tällases asias", Jones naurahti. Televisiosta sai nimittäin aivan väärän kuvan - joko liian laimean tai liian paisutellun. Tottakai huoria pyöri slummeissa, mutta kotikonnuillaan nuo eivät olleet lainkaan niin hyökkääviä tapauksia. Normaaleja ihmisiä suurin osa, jolla oli vaikeuksia elannonhankkimisessa. Aivan niin kuin Jimmyllä itselläänkin.
"Kyllä mä tiedän varsin hyvin, ettet sä usko sitä, koska se ämmä ei kehtaa myöntää sitä. Kyl meil kuitenki ihan mukava yö oli yhes", Jims virnisti. Eivät kermalaiset tosiaankaan halunneet paljastaa, jos makasivat jonkun alemman kastin edustajan kanssa. Chelsea oli varsin tyypillinen yksilö.

"Anna mulle yksikin hyvä syy, miksi mä en hankkis sitä sun perhees varoilla? Kyl teillä tota ylimäärästä kuitenkin löytyy, ni eihän siit oo ees mitään haittaa", punapää virnisti. Tuskin heidän vauraus siitä kärsisi, jos miekkonen veisi yhden koriste-esineen mukanaan. Niitä oli kuitenkin sadoittain talossa muutenkin. Sitten kun huomioitiin, ettei Jimmyllä ollut edes tarpeellista rahasummaa, niin.. Kaikki olisi niin yksinkertaista jos nainen osaisi ajatella asiaa myös toiselta kannalta. Mies vilkaisi blondin kasvoihin ja lipaisi pikaisesti huuliaan. Pitkänhuiskea mies käännähti toista kohti ja tunki kädet takkinsa taskuihin.
"Ei se paranna tätä tilannetta, tiedätkös..", tuo sanoi naurahtaen sittemmin hiljaa ja tapitti toista tummilla silmillään.

Everybody's out to get me,
Any moment could be my last.
This is me,
You can take it or leave it.
Right or wrong I will stand on my own two feet.
'Cuz no-one can understand,
I just cant be tied down.
Nothing comes between me and my plans ~

Courtney kiristeli hampaitaan miehen tutkaillessa neitosen koriste-esinettä. Jos tuo ei pian sitä laskisi käsistään, nainen kyllä huolehtisi siitä että esine löytäisi paikkansa taas hyllykön päältä. Eipä tuo esine onneksi niin tunnearvoa täynnä ollut, mutta olihan se hieno silti. Ei nainen alemmalle väestölle lahjoittelisi rumimpiakaan kalleuksia (rumat kalleudet olivat niitä isän siskolta saatuja 'moderneja' esineitä). Ei missään nimessä. Vaaleaverikkö hymähti hiljaa toisen laskiessa esineen takaisin paikalleen. Hmh, jokin oikea liike sentään. Toisen selitellessä jotain slummeista, neiti Reeve tyytyi hymähtämään hiljaa ja naurahti sitten pientä ivallisuutta puskien äänestään lävistse.
"Ja kerrotko vielä, että miks mun pitäis edes nähdä slummi? Mulla ei oo kauheesti halua tulla sinne kulmille. Enkä mä päde - mulla vaan sattuu olemaan ihan selvä mielikuva niistä paikoista. Mitä säkään loppupeleissä tiedät meidän elämästä? Joo-o, isin rahoilla on kiva elää ja äiti tuo hienoja mekkoja Euroopasta, mut lopusta sulla ei oo mitään käsitystä, vaikka sä niin luulet..", nainen sanoi katsellen toisen silmiä. Ei neitosenkaan elämä helppoa ollut - se saatiin vain näyttämään siltä hyvinkin helposti.
"Hei, pliis. Mulle on ihan sama ketä sä kuksit, mutta älä avaudu villeistä öistäs mulle..", pyysi Courtney. Tuo ei kuitenkaan uskonut - vaikka ehkä asiasta voisi joskus hienotunteisesti kysellä Chelsealta.

"Öhm, no ihan kuule vaikka siks, että nää ei ole sun omaisuutta? Ja joo, ei meidän varat tähän kuihdu, älä huoli..", hymyili neitokainen kuivasti toiselle ja nojautui vaatekaappinsa oveen. Ei se silti tarkoittanut, että tuo mies saisi tavaroita viedä mukanaan. Toisen katsekin ärsytti jo suunnattomasti, sillä siitä oli nini helposti luettavissa kaikki se ivallisuus, ylpeys, vahingonilo ja mitä vielä.
"Niin, mitähän tää edes sua haittaa? Ei ole sun kämppä, ei huolta?", tuo hymähti. Jos osat olisivat olleet toisin päin, olisi tuokin mies jokseenkin ärsyyntyneenä aivan varmasti.

Toisen selostaessa jotain mielikuvistaan - niin, sitä mies olikin arveillut. Slummi kätki kuitenkin paljon karun ulkokuorensa alle. Eihän hökkelikylät kertoneet mitään niiden elämästä ulkonäkönsä perusteella. Oli sielläkin joskus ihan mukavaa, vaikkei sitä ensisilmäykseltä uskoisikaan. Ihminen tuli kuitenkin toimeen kumman vähällä loppujen lopuksi.
"Ei sun pidäkään. Etkä sä tuu koskaan pystyy näkeen sitä edes", Jones naurahti ja sipaisi punertavia suortuviaan pois silmiltä. Toisen ajatusmaailma oli ensinnäkin aivan liian jähmeä, minkä ymmärsi kyllä, kun katseli ympärilleen neiti Reeven perheen asunnossa.
"No kun huomioidaan se, kuinka paljon te pidätte elämästänne meteliä niin.. suhteellisen paljon. Ellette sitten valehtele, mikä toisaalta on paljon todennäköisempää", Jimmy totesi hymyillen ja kallisti hivenen päätään. Kermalaiset kun kiillottivat imagoaan paisuttelemalla tavallisiakin juttuja - asia, jota punapää ei pystynyt ymmärtään.
"No en mä ajatellu kauheesti yksityiskohtia kertoa. Sun ystävä voi kyllä, jos haluaa", mies sanoi ja tuon kasvoille piirtyi ylimielinen virne. Chelsea oli kuitenkin nauttinut miekkosen seurasta, vaikkei sitä julkisesti myöntänytkään.

"Näytänkö mä siltä, että mua kiinnostaa? Ihan oikeesti?" Jimmy naurahti ja kohotti hieman kulmiaan. No, nainen piti herraa jo muutenkin tunteettomana ja kaikin puolin ärsyttävällä, joten.. hmh. Ikävä kyllä Courtney oli väärässä. Ei, mies ei ollut tunteeton - tosiaankaan ja osasi tuo olla mukavakin jos halusi. Mies käänsi katseensa ulos ikkunasta ja hymyili pienesti.
"Ei niin. En mä tiedä, miltä se tuntuu, kun kämppä tuhotaan. Mä en asu talossa", Jones virnisti ja kohautti olkiaan. Herra tiesi kyllä paljon muita asioita, joiden ajatteleminen musersi tätä henkisesti joka kerta.


Everybody's out to get me,
Any moment could be my last.
This is me,
You can take it or leave it.
Right or wrong I will stand on my own two feet.
'Cuz no-one can understand,
I just can't be tied down.
Nothing comes between me and my plans ~

Courtney näpräili kynsiään hetken aikaa. Hmh, pikkurillin valkoinen manikyyri oli jo jokseenkin rönsistymään päin, samoin vasemman peukalon. Ehkä naisen täytyisi piipahtaa tässä muutaman päivän sisällä hoitamassa kätösensä kuntoon. Tuo lipaisi huuliaan pikaisesti ja vilkaisi sitten Jimmyn kasvoihin turhautuneena. Että tuo mies sitten jaksoi vieläkin, ugh. Aivan tahallaan ärsytti neiti Reeveä oikein sydämensä pohjasta, se nyt taatusti oli aivan varmaa.
"No pitäskö mun nyt itkeä?", nauroi Courtney ja kallisti päätään. Yh, neitokainen ei koskaan tulisi näkemään slummia? Elämä pilalla ja sitä rataa? Ei oikeastaan. Naista ei liiemmin huvittanut mennä käpyttelemään sinne päin kaupunkia. Kaiken lisäksi ne kadut olivat jokseenkin vaarallisia, ainakin kuuleman mukaan (sekä uutisten). Jos neito eksyisi köpöttelemään hökkelikylään Guccit jalassaan ja käsipuolessaan hieman Louis Vuittonia, olisi tuo ehkäpä ammuttu niille sijoilleen? Se ei siis houkutellut.
"Mistä mun tarvitsis valehdella? Meidän varoista? Hmh, ei oikeestaan. Jos sulla on teräväluontoset silmät, kyllä sä itekin näät et näitä tavaroita ei ole hankittu keskustan tavaratalosta", hymyili neitokainen 'lämpimästi' toiselle. Courtney sattui pitämään kallisarvoisista tavaroista - niiden keskellä oli kasvettu. Ehkä turhamaista, mutta loppujen lopuksi se ei ollut tuon blondin vika. Tämän vanhemmathan naisen olivat moiseksi kouluttaneet.
"Eei, mä taidan jättää väliin. En mä kauheesti kiksejä saa muiden sänkytarinoiden kuuntelusta, joten se voi huoletta jättää ne muille..", totesi Courtney olkiaan kohauttaen ja lipaisi pikaisesti huuliaan.

"Näytät oikeestaan", hymyili netito toiselle ja haraisi vaaleaa hiuskuontaloaan hitaasti ja harkitusti. Tämä kallisti sitten hivenen verran päätään ja huokaisi hiljaa. Katse iskostui taas hetkeksi peilin suuntaan ja sieltä tarkkailtiin omaa kuvajaista, sekä miehen omaa. Tuo herra oli monia senttejä Courtneyta pidempi - sen nyt huomasi kuka tahansa.
"Sääli. Tuskin sä muutenkaan tunnet empatiaa oikeastaan ketään kohtaan", irvisti neito ja mutristi dramaattisesti huuliaan. Yh. Mieleen palautui taas hetkiseksi se, että kämppää tosiaan oltiin laitettu uuteen uskoon. Vanhemmille olisi huomenna selitettävää hieman - ja se olisikin sitten siinä. Neitokainen ei halunnut kuvitella koko asiaa ollenkaan.

Pitkänhuiskea mies nojauti hieman seinää vasten ja silmäili neitokaista. Tuolla oli kauniit, siropiirteiset kasvot ja kieltämättä ihan kelvollinen vartalokin (ei sillä, että mies olisi niitä, jotka olivat ensimmäisenä kyttäämässä kuinka hyvä perse kullakin oli), mutta luonne tuolla oli aivan päin helvettiä suoraan sanoen. Kaikenlisäksi tuo oli vielä naurettavan yksinkertainenkin. Sen huomasi tavasta, jolla naikkonen sepusti ja kaikista tuon turhamaisista eleistä. Jos jotain Jims ei voinut sietää, niin kaikkea turhamaisuutta, mikä liittyi esineisiin. Kaikilla ei ollut kunnollista kattoa kuitenkaan päänsä päällä.
"Eihän tässä elämässä oo pakko mitään tehdä. Paitsi kuolla, mut se nyt on aika kliseinen ajatus, tiedäthän..", punapää hymyili ja katsahti hetkesi kattoon. Naista ei kaivattu slummiin. Tai ehkä jotkut alamaailman miekkoset olisivat tyytyväisiä uudesta potentiaalisesta ilotytöstä. Toisaalta sellainen ei oikein sopinut blondin imagoon. Ikävä kyllä vastustelu tarkoitti aina kuolemaa, hoh. Silti Courtney tekisi varmasti kaikkensa, että tuon kalliit vaatteet pysyisivät tahrattomina - täydellisinä.
"En mä puhunut mitään tavaroista - mä en ole mikään materialisti, niin kuin eräät", Jimmy sanoi ja käänsi taasen katseensa naiseen. Tuo väläytti toiselle pienen virneen ja haraisi hiuksiaan rennosti. Tunsi kännykkänsä värähtävän taskussaan ja nappasi sen käteensä. Se ei ollut erityisen hieno kapistus - toimiva kuitenkin ja ihan tavallisennäköinen. Lasku pidettiin mahdollisimman pienenä, ettei sitä alati maksava vanha naikkonen huomaisi mitään. Pitkänhuiskea herra vilkaisi saapuneeseen viestiin ja hymähti hiljaa.

Punapää virnisti hieman naikkoselle ja vilkaisi omaa kuvajaistaan peilistä. Lähemmäs kahta metriä pitkä nuorukainen näytti ihan hyvältä itseasiassa. Hiukset olivat hyvin ja vaatteetkaan eivät olleet erityisen likaisennäköiset. Lähinnä siksi, että mies oli juuri edellispäivänä käyttänyt ne pesulassa (siihenkin nuorukainen omasi tietyt jipot, miten homma toimi ilmaiseksi).
"Etpä sä erityisemmin tiedä millainen mä olen", Jims sanoi pieni hymy huulillaan. Tunteiden purkaminen julkisesti ei tullut kuuloonkaan, kun puhuttiin Jonesista. Eikä kukaan oikeasti tiennyt, kuinka herkkä mies oli tiettyjen asioiden suhteen.
"Ei kukaan tiedä".

Everybody's out to get me,
Any moment could be my last.
This is me,
You can take it or leave it.
Right or wrong I will stand on my own two feet.
'Cuz no-one can understand,
I just can't be tied down.
Nothing comes between me and my plans ~

Courtney pureskeli huultaan keskittyneenä ja hymähti hiljaa. Tuo pyöritteli keskisormessaan lepäilevää sormusta ajatuksissaan ja laski hetkeksi katseensa siihen. Läheisestä koruliikkeestä (ihan hyvästä sellaisesta) ostettu koru - ei mikään järin arvokas, mutta kuitenkin sen verran hieno, että sitä sopi pitää sormessa. Neitokainen kuunteli miekkosen sepustuksia elämästä ja kuolemasta. Hmh, pitikö kaikesta tehdä niin monumutkaista?
"Joo-o, aivan..", mumisi Courtney turhautuneena ja kallisti hieman päätään. Katse lepäsi hetken aikaa toisen kasvoissa - ja koko olemuksessa muutenkin. Ärsyttävintähän asiassa oli luontaisesti se, että Jimmy oli kuitenkin sangen komea mies. Neitokainen lipaisi huuliaan pikaisesti ja hymähti sitten. Noh - ulkonäköä riitti Reeven kaunokaisellakin aivan riittämiin, se tiedostettiin kyllä itsekin. Vaaleahiuksinen neiti hymähti hiljaa ja tassutteli istumaan mustan päiväpeittonsa päälle. Hetkeksi potkaistiin jaloista mustat korot ja venyteltiin jalkoja. Hmh, korkoja oltiin kuitenkin pidetty jo useampi tunti naisen siroja jalkoja koristamassa.
"Hmh, huomaa ettet sä mua tunne...", naurahti tämä ja pudisti päätään. Kyllähän Courtney jonkin sortin materialisti oli - mutta se oli vain yksi osa naista. Kyllä tuon mielen sai rikottua helposti kaikin muinkin tavoin, kun kalliin mekon leikkelemällä, tai katkaisemalla kengistä koron. Toisaalta, miehellä nyt oli kaikin puolin muutenkin vääristynyt kuva naisesta, joten ei sitä jaksettu korjailla enää tässä vaiheessa mihinkään suuntaan.

Courtney Reeve näpräili vaalean koristetyynyn kulmaa ärsyyntyneenä ja vilkuili miehen suuntaan. Mitä tuo nyt vielä halusi? Tai no, ärsyttää neitoa parhaansa mukaan ja luultavasti viedä huoneesta joitakin esineitä. Suhteellisen selvä asia se. Blondi hymähti toisen sanoille ja pyöräytti silmiään hiljaa naurahtaen.
"No en tiedä en.. Mutta et säkään lopulta tiedä musta mitään..", totesi Courtney. Neito antoi itsestään väistämättäkin jokaiselle kylmän ja turhamaisen kuvan, mutta ei tuo loppujen lopuksi sellainen ihminen ollut.
"Mahtaa olla voimille käyvää pitää siis jotain suojamuuria koko ajan ympärillä?", virnisti neito. Naisella oli joitakin ystäviä, joiden seurassa tuo oli täysin erilainen Courtney. Paljon erilainen kuin tämä tässä - itserakas ja turhamainen.

Jimmy kohensi hieman rakkaan takkinsa asentoa ja vilkaisi ulos ikkunasta. Luultavasti Freaxit tekivät parhaillaan tuhoa kerrosta alempana, koska jotain epäselvää kolinaa kuului puheensorinan ja musiikin seasta. Hyvä niin. Jengillä oli tapanaan jättää pieni puumerkki niihin paikkoihin, missä oltiin kulloinkin vierailtu. Useimmiten sen teki Jones itse, mutta tällä kertaa joku muu saisi hoitaa sen. Yleensä se oli vain joku teksti, kuten esimerkiksi paljon mediassa pyörinyt "Fuck it, Freaxxx". Graffitit eivät oikeastaan muuten kuuluneet poppoon toimintaan, mutta puumerkki oli jätettävä. Toivottavasti Courtney tykkäisi kirkuvan vihreästä - se oli ainoa sävy, mitä spraypulloista oli jäljellä.
"Et säkään mua, joten me ollaan kutakuinkin samalla viivalla", Jones totesi virne huulillaan ja haraisi taasen hiuksiaan. Hmh, se oli vain pinttynyt tapa vuosien varrelta, niin kuin moni muukin ele, mitä Jimmy käytti alitajuntaisesti. Punapää silmäili hetken neitosen huonetta - oli jokseenkin naurettavaa, ettei neiti väittänyt olevansa lainkaan materialisti. Noh, pikkuprinsessa sai kuvitella ihan rauhassa mitä tahtoi.

Naisen puhuessa jotain suojamuurista mies käänsi huvittuneena katseensa takaisin neitokaiseen. Ei se ollut sinänsä suojamuuri - oli vain helpompi olla niin, ettei esitellyt tunteitaan koko kansalle. Myöskin turvallisuutensa vuoksi herra ei vuotanut kaikkia tietoja itsestään.
"En mä sanois, että mulla on suojamuuri. Mä vaan jätän tiettyjä asioita kertomatta", Jones hymähti pieni hymy huulillaan. Se, että joku huomaisi, kuinka paljon mies välitti esimerkiksi äidistään, voisi koitua joskus ongelmaksi. Maailma oli sairas, eikä punapää halunnut, että tältä vietäisiin se ainoa henkilö, josta tuo jollain inhottavalla tavalla välitti. Kaksikon suhde oli kieltämättä tyypillinen viha-rakkausvuoristorata naisen vahvan alkoholismin takia. Jimsin äiti kun ei ollut juuri koskaan selvinpäin miehen läsnäollessa.

We can go through the motions,
You know I’ll play along.
But if you try to deny me,
Then you’re already gone ~

Keittiökin oli täynnä koristeesineitä, kuten kaikki muutkin huoneet. Melody Ross ei ymmärtänyt ihmisiä, joiden mielestä kaiken pitäisi olla täydellistä ja niin jumalattoman kallista. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Tässäkin maassa oli kuitenkin suhteellisen suuri määrä niitä jotka elelivät slummeissa, eikä heillä olisi ikinä varaa mihinkään tälläiseen omaisuuten. Ross kuului itsekkin tähän alempiarvoiseen porukkaan joka elätti itsensä ryöstelemällä muilta ihmisiltä. Tästäkin talosta löytyisi paljon sellaista tavaraa jonka kaupitteleminen kadulla toisi ihan tarpeeksi voittoa. Niillä rahoilla nainen saisi hankittua ruokaa itselleen ja eritoten pikkuveljelleen.

Tuo naisen käteen eksynyt pullo tipahti "vahingossa" lattialle ja lasin sirpaleita oli nyt joka puolella keittiötä. Melody asteli varovaisesti pois lasinsirujen keskeltä ja jatkoi matkaansa muihin huoneisiin.

//jäin nyt taas lyhyeks, mut pääsen seuraavaks illallaa ja pelaan pidemmillä

Courtney Reeve tähyili ympärilleen huoneessa ja jätti hetkiseksi koristetyynynsä rauhaan. Niitä lepäsi leveällä sängyllä kuutisen kappaletta, jokainen hieman eri sävyinen - kaikki silti vaaleita, naisen lempiväriä. Vaaleaverikkö vilkaisi Jimmyn suuntaan ja silmäili toista hetken aikaa päästä varpaisiin. Hmh. Samalla neiti Reeve hapuili takaisin kenkiään ja hetken taiteilun jälkeen sai ne jalkaansa. Tuo ojentautui taas kaikkeen siihen 160 sentin mittaansa, johon toki nyt lisättiin kaksitoista lisäsenttiä - ihan kohtuullisen pitkä neitosesta oli kasvanut hujauksessa. Tosin pienikokoiselta nainen kai silti näytti hoikkuutensa vuoksi.
"Noni hienoa, sit voit lopettaa ton arvuuttelun millanen mä olen, ja mä voin jättää ehkä hetkeks rauhaan sun luontees", hymähti naikkonen turhautuneena ja kallisti hivenen päätään. Tämä lipaisi uudelleen huuliaan ja päätyi taasen pyörittelemään sormustaan. Siihen kuuluva koru tottakai koristi kaulaaa. Hopeinen ketju, mistä roikkui kolme kimaltelevaa laattaa. Korvissa oli myös samankaltaista korua - kaiken piti sopia toisiinsa, hoho. neiti tassutteli lipaston luokse varmistamaan, että siellä kaikki oli tallella. Siihen nojauduttiin hieman huokasiten ja katseltiin esineitä hetken aikaa. Kaikki ainakin toistaiseksi kasassa. Tuo päätyi ajatuksissaan pyörittelemään kristallista joutsensa hennoissa käsissään ja hymähti ääneti.

"Jaa-a. No niin kannattaaki jättää - kaikki hämärät asiat menneisyydestä ja ne, joilla ei kannata kehuskella.. Ymmärrän", virnisti ivallisesti tuo neitokainen ja suoristi mekkoaan. Ei neitokaan kaikkea kertonut muille asioistaan, vaikka niitä osasi jotkut ihmiset urkkia melkoisen hyvin, se oli harmi sinänsä. Courtney Reeve peitti haukotuksen kämmenensä taakse ja hymähti sitten hiljaa. Alakerrasta kuului ikävä pauke, muta neito ei sinne voinut sujahtaa. Ei tulisi kuuloonkaan että tuo mies jäisi yksin naisen huoneeseen. Alakerta kaiketi oli jo maan tasalla. Hmh. Noh, uuden maton ja sohvan sai kaupasta, mutta koriste-esineet olivat tavattoman tärkeitä naisen äidille, samoin taulut ja muut.

"Tieks, sä olet ihan sairaan rasittava tapaus", Jimmy Gregory Jonesin huulien välistä livahti pienen naurahduksen saattelemana. Toisaalta, mieshän tahallaan ärsytti naikkosta, mutta mitäs oli niin helppo tapaus? Leimahti liekkeihin automaattisesti, jos valikoi sanansa edes vähänkin oikein. Mutta tunnetustihan erityisen kylmäpäisiä ja pitkäpinnaisia naisia oli harvassa, joten moinen turha impulsiivisuus kai vain oli luonnollista. Vaaleaverikön analysointi oli kuitenkin sen verran hupaisaa, että kahta metriä tapailevä miekkonen sitä tuskin ihan noin vain lopettaisi - sanoisi Courtney sitten mitä tahansa. Punapää oli kova arvostelemaan ihmisiä ja koki omaavansa saumaa siihen varsin hyvin, vaikkakin oli vähäosaisempi. Egoa tuo omasi silti miljoonaomaisuuden edestä.
"Tai siis, mä en ymmärrä tätä sun roolias", mies virnisti ja kallisti hieman päätään. Nainen palloili kokoajan kahden persoonan välillä, välillä tipahtaen jompaankumpaan. Esittäminen ei sopinut vaaleaverikölle laisinkaan, mutta ymmärsihän sen, että tuollainen pyrkyri yritti aina olla jotain muuta.

"No mun asiat ei oo ihan noin pintaliitosia", Jones totesi lyhyesti ja kohautti olkiaan. Alhaalta kuului muutama kovempi huudahdus, mutta miekkosen pitäisi kaapata pari kauppatavaraa, ennen kuin tuo voisi poistua huoneesta. Sitä paitsi - tuskin tuota tarvittiin juuri tällä hetkellä. Punapää oli kuitenkin ohjeistanut jengiä mielestään tarpeeksi selkeästi. Se oli heidän oma vikansa, jos eivät ymmärtäneet.
"Porukalla taitaa olla kova meno tuol alakerrassa", miekkonen sanoi virnistäen ja lipaisi pikaisesti huuliaan. Luultavasti paikka olisi vielä kahta kamalammassa kunnossa - jengiläiset kuitenkin tunnettiin sen verran hyvin.

We can go through the motions,
You know I’ll play along.
But if you try to deny me,
Then you’re already gone ~

Courtney laski kristallisen esineen pois kätösistään ja käänsi katseensa mieheen hieman kulmiaan kohottaen. Tämän huulilta lipui hento naurahdus, jota saatteli kuitenkin hymähdys.
"Kiitos. Mut hei rakas, mä en siinä tapauksessa ole yksin", tämä kohautti olkiaan. Ei miekkostakaan sietänyt viittä minuuttia kauempaa. Tai oikeastaan vähempikin riitti oikein mainiosti. Tuohon oltiin ärsyynnytty ovella ja minuutin juttelun jälkeen. Hmh. Se kertoi jo melkoisesti siis. Nuori nainen lipaisi huuliaan ja pyöräytti silmiään punapään seuraavalle lauseelle. Pieni ivallinen hymy kuitenkin otti lopulta kohotakseen tämän huulille, ja sitä myöten myös naurahdettiin hiljaa.
"Mun roolia? Kerro toki tarkemmin, minkälaista roolia mä vedän", totesi Courtney Reeve hymyillen toiselle ja kallisti päätään hieman toiselle puolelle. Ei naikkonen periaatteessa mitään roolia vetänyt. Tämän sai kun kasvoi rikkauksien keskellä. Itserakkaan olemuksen ja sen, että muilla oli automaattisesti varakkaammasta ihmisestä täysin omat kuvansa. Toisaalta taas tämä oli vain pintaa, sillä neitokainen oli täysin erilainen läheisimpien ja rakkaimpien ystäviensä seurassa. Se puoli nyt kuitenkaan koskaan ei selviäisi tuolle herraselle - joten miksi tässä hempeilemään? Liian usein neitokainen oli tottunut olemaan vahva luonteeltaan.

"Eikö tosissaan?", irvisti Courtney ja hymähti sittemmin hiljaa. Nainen käännähti koroillaan parvekkeen suuntaan ja silmäili valkoiseksi maalattua kaidetta. Niin kovin kun Courtney olisi mielellään kadonnut nyt röökille, ei tuo sitä pystynyt tekemään. Mies ei saisi jäädä yksin kaiken kalleuden keskelle - se nyt vain sattui olemaan niin. Miehen viimeisimpään lauseeseen ei neitokainen juuri mitään pystynyt sanoa. Ei tuo mies siitä tiennyt mitään, kuinka kovasti vaaleaverikkö pelkäsi vanhempiaan noiden suuttuessa. Varsinkin, kun tämän isällä oli toisinan vaikeuksia hillitä vihansa - juuri sen vuoksi Williamin lompakko aikoinaan oli aukennut herkästi. Tuhannet anteeksipyytelyt ja tukullinen rahaa olivat miehen mielestä oikeat keinot hyvittämään teot. Tosin se oli jo onneksi suurimmilta osin taakse jäänyttä elämää se (väkivaltaisuus siis - ei rahantulo). Ei Reeven perhe-elämä mitään onnellisuutta tosiaan ollut aina. Harvahan sitä tiesi mitä kulissien takana tapahtui. Mikäli Courtney olisi vastannut jotain miehelle, olisi naisen ääni värissyt ehkäpä jonkin verran. Tuo katseli maata hieman nielaisten ja sipaisi hiuksiaan. Olisihan naisella kai aikaa keksiä jokin enemmän tai vähemmän uskottava syy. Ellei tuo ottaisi isänsä korttia ja lähtisi itse laputtamaan karkuun, ennen kuni vanhemmat olisivat paikalla. Hmh. Nopeasti Courtney vilkaisi miehen silmiin, sitten maahan.

Jimmyn suhteellisen teräväpiirteisillä kasvoilla komeili pieni ylimielinen virne naisen mainitessa kiertoilmauksin miehen olevan rasittava. Jokainen osasi olla ärsyttävä, jos tahtoi - punapää etenkin. Tuo taatusti sai kenet tahansa kiehumaan raivosta muutamassa minuutissa - sanailu kävi tältä miekkoselta varsin luontevasti.
"Helpottavaa kuulla, kultaseni", pitkänhuiskea mies sanoi ja haraisi hiuksiaan. Kaksikko kylläkään ei ollut mitään sielunkumppaneita - kumpikin inhosi ja halveksi vastapuolta aivan liikaa. Mistä se sitten johtuikaan. Jonesin tummat silmät olivat jääneet taasen tapittamaan vaaleaverikön kasvoja. Miksi tuon piti olla niin hyvännäköinen ja silti muuten niin raivostuttava ämmä?
"Enkö mä juuri sanonut, etten oo ottanut siitä toistaiseks vielä selvää?" punapää naurahti ja lipaisi pikaisesti huuliaan. Kuinka yksinkertainen Courtney osasikaan olla? Ehkei tuolta edes voinut enää olettaa enempääkään.

"Ei. Sanottaisko niin, ettei ne jutut kestä päivänvaloa", Jims totesi hieman hymähtäen. Oikeastaan miehen elämä oli lähtenyt vasta kunnolla alamäkeen tuon ollessa seitsemän kesäinen pikkupoika. Silloin miehen äidin juominen oli alkanut - eihän 7-vuotias tarvinnut loppujen lopuksi enää niin paljon hoitoa ja Jimmy oli kuitenkin aina ollut itsenäistä laatua. Siitä lähtien Jones oli ollut se, joka oli ruokkinut edes vähän heidän pientä talouttaan ja hoitanut muutenkin jo ihan rapakunnossa olevaa taloa. Koulu tuolla oli mennyt alusta alkaen surkeasti, koska keskittyminen oli ollut vaikeaa. Aina oli pitänyt toivoa sitä, ettei äiti olisi tukehtunut omaan oksennukseen sohvallensa. Isästään kysyessään Jimmy oli lähes aina vastauksen kovana läpsäyksenä poskeensa, johon oli piirtynyt ikävän punainen juova. Sen jälkeen oli seurannut liuta kiroilua ja punapään tuntemattoman isän manailua alimpaan helvettiin. Nykyään mies ei edes uskaltanut olla kotonaan - kävi tuo joka päivä siivoamassa ja auttamassa hieman äitiään - joko asettanut toisen nukkumaan humalansa pois, tai kantanut vessaan oksentamaan. Useimmiten Jim nukkui kavereidensa luona, koska herra ei edes pystynyt nukkumaan kotonaan. Se sattui henkisesti aina liikaa ja asiaa peiteltiin muilta kuin tappavaa tautia. Miestä nimittäin inhotti olla heikko - kuka ottaisi vakavissaan sellaisen ihmisen, joka itkisi aina silmät päästään, jos joutuisi puhumaan vähääkään äidistään? Niin, ei kukaan. Siksi äidistä ei koskaan mainittu sanaakaan.

Gimmie one more reason not to reach those heights again,
Gimmie one good reason, 'cuz i'm finding you in the end.
Make me believe, i shouldn't risk it all again ~

Courtney katseli miehen kasvoja hetken aikaa. Hmh. Jos toinen olisi hiemankin yläluokkaisempi ja luonnetta hienosäädettäisiin, olisi vaaleaverikkö iskenyt tuon jo ajat sitten - oi kyllä niin olisi. Mutta minkäs teit. Tuo oli pohjasakkaan kuuluva renttupoika, jolla ulkonäköä riitti, mutta luonne oli jostakin nimeltämainitsemattomasta paikasta - ei sellaista huolittu siis. Ei sillä, ettäkö Courtneyn luonne herraa miellyttäisi. Juurihan mies oli naista hieman haukkunut. 'Kultaseni' tottakai kuulosti varsin särähtävältä siinä lauseessa minkä Jimmy oli sanonut, tiedettiinhän kuitenkin että näillä sanoin vain piikiteltiin. Ei Courtney täysin sairas sentään ollut - ettäkö tuota miestä aivan tosissaan sanottaisi rakkaaksi, niin kuin hetkeä aiemmin oltiin tehty.
"Toistaseks ja toistaseks. Parempi kuitenkin jos jätät leikkämättä nyt salapoliisia.. Ei sellanen sulle sovi kuitenkaan", nainen huokaisi ylimielisen hymyn kera ja sipaisi hiuksia pois kasvoiltaan. Yhtä hiussuortuvaa jäätiin tosin pyörittelemään sormenpäihin taas vaihteeksi. Mukavaa puuhaa näin paremman puutteessa.

"Hui - sä oot siis aika pahalaatunen mies, kun sulla jotain synkkiä tarinoita piilee siis sisimmässäs?", nainen pyöräytti silmiään virnuillen. Jutut eivät kestäisi päivänvaloa? Hmh, mitä tuo salasi (tai peitteli), siitä nyt ei tietoa sitten ollut. Ei Courtneyta juurikaan kiinnostanut tietää. Vaaleaverikkö hymähti hiljaa ja kuunteli taas hetken aikaa alakerran ääniä. Turhaa kai olisi edes koettaa nyt rynnätä pelastamaan sieltä mitään - koko keskimmäinen kerros kaiketi oli jo kauniisti sanottuna maan tasalla. Hyvästi siis elämä - Courtneyn oma ainakin, kunhan vanhemmat näkisivät tuhon. Nuori nainen palasi istuskelemaan sängylleen ja hymähti tyytymättömänä. Tosiaan, bileiden järjestäminen ei ollutkaan ollut niin hyvä vaihtoehto - se oli myönnettävä nyt. Mutta minkäs teit, tehty mikä tehty.
"Joko sä olisit valmis hilaamaan itses helvettiin, vai vieläkö me jatketaan tätä suloista keskustelua?", kysäisi blondi.

"Niin, mikä mulle loppujen lopuks sitten sopiikaan, kerta toi salapoliisi ei..", punapää virnisti ja kallisti päätään. Ei miehen kuuluisi olla täällä. Tuo kuuluisi olla ryyppäämässä ja valikoimassa parhainta pedinlämmikettä itselleen. Silti tuo vain jatkoi tarinoimista tuon vaaleaverisen naisen kanssa, jonka kanssa sanailu oli suhteellisen sekavaakin. Aiheet vaihtuivat lennossa ja sitä rataa. Lisäksi keskustelu oli parhaimmillaan vain toisen haukkumista. No ainakin Jimmy sai kerrottua mielipiteensä yläluokkalaisista hienostoneitokaisista.

"No pahalaatunen ja pahalaatunen. Määrittele tarkemmin", Jones virnisti. Kun huomioitiin, että oli liki tappanut muutaman henkilön aikoinaan, oli ilmiselvää, ettei tuo ollut kilteimpiä tapauksia. Varastaminen ja ilkivalta kuului myös miehen päivittäiseen toimintaan, joten mitään kultapojua tuosta ei saanut väännettyä. Slummilainen oli aina slummilainen, vaikka miten asiaa kääntelisi. Naiselle ei kuitenkaan oltu tosiaankaan avautumassa Jimmyn kivuliaimmista muistoista - ehei, ei mies kertoisi niitä juttuja edes parhaimmille ystävilleen, joihin tuo oikeasti pystyi luottamaan. Niin se vain meni. Jokaisella oli omat salaisuutensa.
"Melkein voisin harkita asiaa - ehkä mä viihdytän sua vielä hetken", punapää virnisti ja kohensi takkinsa asentoa. Neitokainen toivoi toista, joten siksi mies käyttäytyi juurikin tätä vastaan. Ärsyttäminen oli taitolaji, hoho. Sekin taito oli hyvä osata.

I've paid the price, so I'll take what's mine,
I apologize for nothing ~

Courtney Reeve haroi vaaleaa hiuskuontaloaan ja hymähti hiljaa. Tämä lipaisi huuliaan sittemmin ja nappasi taasen koristetyynyn käsittelyynsä. Turhautuneena tuon oli saatava näpräillä jotain, ja hiusten jälkeen vuorossa oli nyt oikein oivallisesti tämä vaalea tyyny. Ah.
"Ei sulle taida sopia mikään - tai no tän ärsytyksen sä hallitset ihan hyvin", hymähti vaaleaverikkö toiselle ja pyöräytti sittemmin silmiään. Hmh. Osasi Courtneykin ärsyttävä olla, mutta tuo punapää hallitsi tämän nyt aivan liiankin hyvin.
".. Ja ton sä varmaan jopa halusitkin kuulla", totesi nuori nainen hivenen ivalliseen sävyyn ja kallisti hieman päätään. Alakerrassa oli hetkiseksi hiljennyt - olikohan se hyvä vai huono? Porukka oli varmasti vaihtanut bilepaikkaa ehkä naapurikämppään, jossa asui yksi neidin ystävistä. Ehkä Freaxit olisivat seuranneet perässä, ja nyt tuhoutuisi jonkun toisen kämppä. Hmh, mitä tahansa muuta, mutta ei neitokaisen asuntoa!

"Kuule nyt en jaksa alkaa määritellä kovin tarkasti. Kyllä sä itsekin tiedät ettet mikään kiltti naapurinpoika ole..", hymähti nainen huvittuneisuutta äänessään ja pureskeli alahuultaan hennosti. Tuo silmäili lattiaa hetken aikaa, kunnes katse kohosi sitten Jimmyn suunnalle. Toinen oli siis jäänyt asuakseen - mainiota.
"Viihdytät? Nyt valitsit sanat vähän väärin", irvisti vaaleaverikkö miehelle pahoittelevaan sävyyn ja kohautti hennosti paljaita olkiaan. Tämä haukotteli uudemman kerran ja hymähti sitten hiljaa.
"Et sä näköjään kovin hyvin osaa viihdyttää - mulla on nimittäin aika tylsää vielä..", totesi nainen niin turhamaisella äänellä kuin vain osasi. Juuri samalla, jolla saatettiin mankua kun rakas äiti oli tuonut aivan väärän mekon tuliaisiksi matkaltaan. Voi sitä surun määrää.

"Älä viitsi - ärsytänkö mä muka sua?" mies sanoi hyvin tekodramaattisella äänellä virne komeillen yhä kasvoillaan. Naisesta paistoi ärsytys kilometrien päähän, vaikka tuo koittikin käyttäytyä, kuin huippuluokan pakastin. Epäonnistumisen jälkeinen pettymys oli aina suuri.
"Ei mua oikeastaan liikuttanu se suuntaan eikä toiseen, valitan. Ehkä sä joskus keksit jotain säväyttävämpääkin", Jims totesi huvittuneena ja kohautti olkiaan. Miestä sai sanoa ärsyttäväksi tai ihanaksi - kumpikin vaikutti täysin samalla tavalla. Eli ei mitenkään. Totta kai kehu nosti pariksi sekuntiksi ego hitusen ylemmäs, mutta uutuudenviehätys oli niistä mennyt jo aikoja sitten. Liian kulutettua. Pitkänhuiskea mies kuulosteli alhaalta lähteviä meteliä ja lipaisi huuliaan taasen. Ahm, joku esine särkyi taasen, vaikka ryminä olikin laantunut. Freaxit olivat siis yhä paikalla - tosin eivät nämä enään varmaankaan kauaa viihtyisi.

"Joo, no mä en ole tottunut elämään harhakuvissa", Jones hymyili kallisti hieman päätään. Toisin kuin nainen. Herra tiesi ja oli aina tiennyt mitä oli (sekä myös hyväksyi sen - pakkohan sitä oli), mutta neito piti itseään ylivertaisena ja.. no luultavasti melko täydellisenä.
"Et sä oikeastaan anna mun viihdyttää sua", punapää naurahti ja vilkaisi seinällä olevaan kelloon. Eihän se vielä paljoa näyttänyt, mutta yösijan etsiminen voisi tuottaa ongelmia. Yleensä tuon ystävät olivat tässä kohtaa jo ympärikännissä. Kotiinkaan ei huvittanut mennä, joten ehkä mies nukkuisi taivasalla. Ei ulkona nyt niin kylmä ollut kuitenkaan.
"Ikävä kuulla", Jimmy sanoi huokaisten hieman, naurahtaen sen jälkeen. Aivan niin kuin tätä muka oikeasti kiinnostaisi.

There's a whole in my heart where you used to be ~

"Älä viitsi - näytänkö mä kovin iloselta vai?", lainattiin toisen lausetta ja pyöräytettiin silmiä. Kyllä miehen läsnäolo ärsytti Courtneyta - ja Jimmy sen varmasti olikin huomannut. Samahan se neitokaiselle oli, turha sitä nyt enää oli piilotella. Ei naisella oikeastaan ollut muutenkaan tapana piilottaa sitä, jos jokin asia ei miellyttänyt tai tuota ärsytti enemmän tai vähemmän. Neitokainen laski tyynyn takaisin paikoilleen ja nousi sitten taas vaihteeksi sängyltä. Alakerrasta kuului taasen uusi ääni. Yhm. Neiti Reeve puri huultaan ja katseli maata. Nainen nojautui vaatekaappinsa oveen hieman huokaisten ja katseli ikkunasta ulos. Sielunsa silmin tuo näki jo isänsä erittäin vihaiset kasvot - liian kovalla volyymilla huudetut sanat, sekä.. Eikä lopusta tarvinnut edes sanoa, eihän sellaista edes haluttu miettiä. Courtney nielaisi jokseenkin raskaasti ja puri huulensa yhteen.
"Voi kuule ikävää sellanen", neitokainen huokaisi tympääntyneenä toisen harhakuva -lauseelle. Ajatukset olivat taas ikävästi siirtyneet vihaisiin vanhempiin. Nainen näpräili mekkonsa helmaa hermostuneena, kunnes jätti sen hetkiseksi rauhaan.

Ehkä Courtney ehtisi kieriä pelossa myöhemminkin. Ei tuo jaksanut juuri nyt murehtia kohtaloaan - mieshän vain nauttisi siitä kun näkisi Courtneyn murtuvan pelosta johtuen. Kaikki tällainen hajoaminen tapahtuisi vasta, kun Courtney jäisi yksin. Tuo mitä luultavimmin ottaisi vanhempiensa kaapista muutaman pullon ja vetäisi päänsä täyteen - pakoon kaikkea ikävää, aivan.
"No yllätys sinänsä, vai? Mut näytä toki mihin kaikkeen sä kykenet.. Vai onks tällanen itseään täynnä oleva hienostotyttö liian vaikeaa viihdytettävää?", sanaili nainen ja kohotti toista kulmaansa aavistuksen verran. Hah.
"Hmh.. Yhtä ikävää, mitä mun oli se sulle lausua", hymähdettiin toiselle kuivasti.